Elämä kuin kypsyvä herukka. Kypsänä sato korjataan. Elämänviisaus kuin perintö – muistijälki opitusta.
Jukka Paakkanen 2012
Elämä kuin kypsyvä herukka. Kypsänä sato korjataan. Elämänviisaus kuin perintö – muistijälki opitusta.
Jukka Paakkanen 2012
Elämä kuin sadepisaran matka. Tasaista vauhtia kaiken aikaa. Tyhjästä tiivistyy pisaran muoto. Ylhäältä alas käy jokaisen matka. Jälkeen jää elämää kasvattava vaikutus maaperässä – jota ravitsemme.
Jukka Paakkanen 2012
Tule hetkeksi – jää iäksi. Ystäväni.
Jukka Paakkanen 2012
Tänään olet hoitanut minua kyynelein. Kyyneleet pitkin poskiani valuneet. Tunteeni, kaipuuni, menetykseni – rinnassani mylvineet. Olet minua puhutellut. Rakkaus.
Jukka Paakkanen 2012
Isän ikävä. Sateisessa päivässä suru näyttää kasvonsa. Pyyhkii pois kyyneleet kasvoiltaan. Peippo laskeutuu kirsikkapuun oksalle. Varisevat sadepisarat maahan. Eivät ne valu turhaan – kyyneleet eivät valu turhaan. Ne ovat kasvun edellytys ja uuden alku. Sitä suru on.
Jukka Paakkanen 2012