Joskus maistuu elo karvaalle. Joskus tuntuu kovin piikikkäältä. Kypsyessään maku paranee. Maku elämän kuin karviaisen.
Jukka Paakkanen 2012
Please follow and like us:
Joskus maistuu elo karvaalle. Joskus tuntuu kovin piikikkäältä. Kypsyessään maku paranee. Maku elämän kuin karviaisen.
Jukka Paakkanen 2012
Elämä kuin kypsyvä herukka. Kypsänä sato korjataan. Elämänviisaus kuin perintö – muistijälki opitusta.
Jukka Paakkanen 2012
Elämä kuin sadepisaran matka. Tasaista vauhtia kaiken aikaa. Tyhjästä tiivistyy pisaran muoto. Ylhäältä alas käy jokaisen matka. Jälkeen jää elämää kasvattava vaikutus maaperässä – jota ravitsemme.
Jukka Paakkanen 2012
Tule hetkeksi – jää iäksi. Ystäväni.
Jukka Paakkanen 2012
Tänään olet hoitanut minua kyynelein. Kyyneleet pitkin poskiani valuneet. Tunteeni, kaipuuni, menetykseni – rinnassani mylvineet. Olet minua puhutellut. Rakkaus.
Jukka Paakkanen 2012